Varvas

Minulla on jo vuosia ollut tapana aloittaa päivä rukousmeditaatiohetkellä. Hetki on sekoitus rukousta ja energioiden vastaanottamista. Eräänä helmikuisena tiistaiaamuna tein aamuhetkeni lisäksi yhden Access Consciousness kirjan tehtävän. Listasin paperille asioita kysymyksiin kuten: ”Jos ei olisi mitään rajoituksia ajan, rahan tai mahdollisuuksien suhteen, jos voisit valita mitä tahansa, mitä valitsisit elämääsi?”, ja ”Mitä valitsisit, jos voisit tehdä tai saada sen mitä todella rakastat?” Kysymysten jälkeen tehtävä jatkui energiaharjoitteella. Tehtävä oli voimakas ja aloitin sen päivän hyvää mieltä puhkuen.

Tapojeni mukaisesti seuraavana oli aamulenkin vuoro. Rakastan reittiä, joka kulkee jokivartta pitkin, sekä kaikkea sitä rauhaa joka metsässä on. Luonnolla on niin kaunis asu kaikkina vuodenaikoina.

hoitohuone_maansyli_kosketuksia_blogi_liisa_laine.jpg

Kävellessäni eteiseen satuin astumaan niin, että iskin jalkani suoraan ovenkarmiin. Karmi osui nimettömän ja keskivarpaan väliin melkoisen kipeästi. Istuuduttuani katsoin jalkojani ja ihmettelin, miten jalkani sukan alta näytti niin oudolta. Kun otin sukan pois, näin kuinka nimetön varpaani osoitti navakasti länteen. Kiljuin ääneen, mitä ihmettä??!! Viaton kolaus oveen ja varvas on nyt noin vinksallaan. Kipua ei ihme kyllä ollut, mutta kävely aristi ja oli hankalaa. Pää tyhjänä mietin, mitä minä nyt teen?!! Pitelin jalkaa, latasin energiaa, pyörittelin ja silittelin. Ei muutosta. Kysyin myös ystävältäni kehoprosessimetodia avuksi. Sekään ei tepsinyt.

Ei auttanut muu kuin soittaa terveysasemalle. Neuvoivat menemään saman tien päivystävälle terveydenhoitajalle. Niinpä mennä linkutin terveysasemalle missä terveydenhoitaja totesi suorilta, että tarvitsen lääkäriä. Istuin odotustilaan ja pääsin melkein saman tien lääkärille. Lääkäri tutki jalkaa ja totesi, että on viisainta mennä röntgenkuvien kautta traumapolille ja antoi minulle lähetteen.

liisa_laine_maansyli_helsinki_vyöhyketerapia.jpg

Kun onnuin takaisin kotiin, päätin että nyt lopetan omat säätöni ja sisäiset syytökseni asian suhteen. Näin nyt vaan kävi. Jospa annan asioiden mennä juuri niin kuin ne menevät. Jää nähtäväksi mikä voikaan olla mahdollista.

Kun pääsin kotiin, mies soitti ja ilmoitti tulevansa tuomaan minut päivystykseen. Ensimmäinen helpotuksen huokaus. Ehdin sopivasti vielä syödäkin, kunnes hän tuli ja lähdettiin. Kun röntgenkuvat oli otettu, siirryin traumapolin odotustilaan. Jännitti todella paljon mitä tulisi tapahtumaan. Kun pääsin sisään toimenpidehuoneeseen, sain kuulla röntgenkuvavastauksen: varvas on poikki nimettömän tyvestä. Tulisi puudutus ja he vetäisivät varpaan takaisin paikoilleen ja teippaisivat viereiseen varpaaseen kiinni. Näin tapahtui.

Ihmettelen vieläkin, miten taitavia he olivat. Kaikki kävi todella nopeasti. Meinasin haljeta onnesta, kun varpaani oli jälleen paikoillaan ja sain lähteä kotiin. Tunsin myös todella suurta kiitollisuutta kunnallista terveyspalvelua kohtaan, kuinka se toimiikaan monin osin loistavasti!

Illan myötä iloni ja kiitollisuuteni vaan kasvoi. Tajusin kuinka päästettyäni irti omasta kontrollin tarpeestani, sain nauttia vastaanottamisen ilosta. Apu varpaalleni tuli täydellisen helposti ja täydellisessä muodossa.

liisa_laine_maansyli_vyöhyketerapia_helsingissä.jpg

Tämä tapahtuma tai mikään muukaan näennäisesti kamala asia ei ole koskaan yksistään kamala, vaan tilaisuus ottaa vastaan jotain arvokasta. Voi kuulostaa aivan hullulta, mutta tapahtuma sai minut rakastamaan kehoani enemmän kuin koskaan. Kehoni ei erehdy koskaan siinä, mitä se minulle ilmentää tai viestittää. Voin luottaa täysin siihen mitä se kulloinkin käy läpi. Vaikka sitten poikkinaisen varpaan muodossa.

Liisa_omakuva.jpg

Minä olen Liisa ja kirjoitan pieniä tarinoita elämästä missä ruoho ja taivas tuoksuu yhtä aikaa. Kirjoitan hetkistä, joiden syvyys kutsuu viipymään. Kehoterapeuttina kosketan ja hoidan käsilläni. Tässä blogissa sanat ovat käsieni tilalla koskettamassa ja ajatuksia herättelemässä. Ajattelen, että elämän tarkoitus on pitää hauskaa, sillä ilo ja keveys tulee paikalle aina kun ollaan totuuden äärellä.